Alun perin vuoristoteiden katuajokulttuurista kehittynyt drifting on kasvanut miljoonayleisöjä kerääväksi moottoriurheiluksi. Mika Keski-Korpi on lajin tämän hetken puhutuimpia suomalaisnimiä, joka Kärkkäisen tukemana on kaasutellut vakuuttavasti lajin kansainväliselle huipulle.
Astun ulos Kärkkäisen vastikään avatun tavaratalon valtavista ovista Seinäjoen Ideaparkin parkkipaikalle. Katse osuu välittömästi sisäänkäynnin tuntumaan parkkeerattuun, näyttävin grafiikoin teipattuun rekkaan. Ilmestys on kaikessa massiivisuudessaan ja värikkyydessään vaikuttava, mutta sitä lähestyessä rekan takaa kurkistaa vähintään yhtä tehokkaasti katseen vangitseva kilpa-auton keula. Identtisiin väreihin teipattu kalusto ei jää yhdeltäkään tavaratalon kävijältä huomaamatta, ja kilpa-auton vieressä kameroille poseeraava kuski saakin vastailla uteliaiden ohikulkijoiden kysymyksiin lähes tauotta.
Kuski on Mika Keski-Korpi, yksi driftingin tunnetuimmista suomalaisnimistä, jonka ympärille rakentunut Keski-Korpi Motorsport on tullut tutuksi niin kilparadoilta kuin suomalaisen autourheilukulttuurin kentältä laajemminkin. Mutta mistä driftingissä oikeastaan on kysymys – lajissa, joka kerää miljoonayleisöt eri sosiaalisen median alustoilla, ja jonka suosio kasvaa vuosi vuodelta ympäri maailmaa?
Savua, millintarkkaa kontrollia ja yli tuhat hevosvoimaa
Drifting on autourheilulaji, joka pysäyttää myös sellaisen katsojan, joka ei aktiivisesti moottoriurheilua muutoin seuraa. Driftingissä keskitytään maksiminopeuden sijaan auton hallintaan: kuljettaja vie auton mutkiin sivuluisussa ja pyrkii pitämään luiston hallittuna, näyttävänä ja nopeana. Teknisiä yksityiskohtia vilisevässä lajissa arvioidaan muun muassa ajolinjoja, luiston kulmaa ja nopeutta.
Drifting-kalusto on näyttävää, ja konepellin alta löytyvän voiman voi tuntea, vaikka auto vain lepäilisi Seinäjoen Kärkkäisen parkkipaikalla. Kun hevosvoimat sitten päästetään kisaradalla irti, näkee yleisö pian savun keskeltä syöksyvän auton, joka tulee mutkasta ulos käsittämättömässä kulmassa moottori raa’asti räyhäten. Renkaat huutavat armoa asfaltilla, kun kuski vie auton jälleen kylki edellä kohti seuraavaa mutkaa, kilpakumppanin seuratessa niin tuntumassa, ettei paikallislehden sunnuntaipainoskaan väliin mahtuisi. Autojen vauhti ja rytmi radalla on käsittämättömän identtinen millintarkkoine ajolinjoineen. Tunnelma radan varressa eroaa täysin perinteisestä autourheilusta: kaikki tapahtuu pienellä alueella ja driftingissä yleisö elää kilpailijoiden jokaisessa manööverissä mukana.
Keski-Korven mukaan juuri vapaus teknisten ratkaisujen suhteen tekee lajista poikkeuksellisen. Moottoripuolella sääntöjä kalustolle on vähän, joten autot voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Tiimit rakentavat autoja jatkuvasti tehokkaammiksi ja kevyemmiksi, säädöiltään paremmin eri kisaolosuhteita vastaamaan.
– Autoissamme ei ole käytännössä juuri mitään vakio-osia jäljellä. Meidän autoissamme puhutaan yli tuhannesta hevosvoimasta ja yli 1100 newtonmetrin väännöstä, Keski-Korpi kertoo.
Tekninen kehitystyö näkyy kokonaisuudessa: auton painojakaumassa, ohjauskulmissa, alustageometriassa ja jopa datan analysoinnissa. Keski-Korven kisainsinöörit seuraavat auton käyttäytymistä eri olosuhteissa, tehden isompia ja pienempiä säätöjä dataan pohjautuen jatkuvasti.
Juuri tästä syystä driftingin huipputaso vaatii kuljettajalta paljon muutakin kuin huippuunsa hiottuja ajotaitoja. Kuski ja koko tiimi hyötyvät, mikäli ratin takaa saadaan syvällistä analyysiä auton käyttäytymisestä ja sitä kautta teknisiä vinkkejä insinööreille sen säätämiseksi. Keski-Korven mukaan lajin pariin hakeutuukin usein ihmisiä, joita kiinnostaa ajamisen lisäksi myös tekniikka ja kaluston rakentaminen.
Katuajokulttuurista kansainvälisille areenoille
Japanista lähtöisin oleva drifting on herättänyt kiinnostusta viime vuosina yhä enemmän myös Suomessa. Alun perin vuoristoteiden katuajokulttuurista kehittynyt laji on kasvanut kansainvälisesti erittäin seuratuksi moottoriurheiluksi, jonka ympärille on muodostunut aktiivinen harrastajayhteisö, näyttäviä kilpailuja ja vahva autonrakennuskulttuuri. Suomessa driftingin suosiota ovat vauhdittaneet pitkät moottoriurheiluperinteet, sekä tapahtumien näyttävyys ja niiden helppo seurattavuus.
Mika Keski-Korven kipinä moottoreihin syttyi jo nuorena veljen kelkkaharrastuksen kautta, ja kiinnostus tekniikkaan vei nopeasti mukanaan. Kotioloissa tämä näkyi konkreettisesti: lähes kaikki mahdollinen, kynistä lähtien, päätyi purettavaksi ja tutkittavaksi.
Sukellus syvemmälle moottoreiden maailmaan eteni monelle tutun kaavan mukaan. Ensin tulivat mopot, sitten krossipyörät ja kelkat, kunnes kiinnostus alkoi painottua autoihin. Alkuvaiheessa autot olivat enemmän viritys- ja tuunausprojekteja, mutta tehojen kasvaessa vastaan tuli väistämätön kysymys: missä tällaisilla autoilla voisi oikeasti ajaa koko tehoreserviä hyödyntäen?
Vastaus löytyi YouTubesta, kun vastaan tuli videoita driftingistä. Samoihin aikoihin pihaan päätyi hydraulisella käsijarrulla varustettu BMW E30, josta päätettiin rakentaa täysiverinen drifting-auto kisoja silmällä pitäen. Säännöt ja rakentamisen vaatimukset olivat alkuun pitkälti itse opeteltavia asioita. Tietoa etsittiin internetistä, testailtiin ja opittiin kantapään kautta. Auto muuttikin muotoaan lähes täysin jokaisen ajokauden ulkopuolella vuosina 2016-2018, jolloin tekniikkaa päivitettiin jatkuvasti budjetin sallimissa rajoissa.
Drift Mastersiin ei kaasutella pelkällä tuurilla
Keski-Korpi on saavuttanut menestystä driftingin korkeimmalla kotimaisella tasolla, Pro-luokassa, ja kiertää nykyisin myös kansainvälistä Drift Masters -sarjaa, jossa kilpailevat maailman tunnetuimmat kuljettajat Irlannista, Puolasta, Japanista ja Pohjoismaista.
Uran toistaiseksi maukkain sijoitus nähtiin Espanjan Jaraman radalla toukokuussa 2026, kun Keski-Korpi ajoi ensimmäistä kertaa Drift Masters -sarjan palkintokorokkeelle. Kolmas sija maailman kovimpiin lukeutuvassa sarjassa oli viimeistään osoitus siitä, että suomalaiskuljettaja pystyy haastamaan koska tahansa driftingin suurimmat nimet.
Kesäkausi tarkoittaa tiimille lähes tauotonta matkustamista.
- Kisaviikonloppuja voi kertyä jopa viisitoista, ja käytössä meillä on kaksi lähes identtistä autoa – toinen Suomessa, toinen tällä hetkellä Irlannissa helpottamassa kansainvälisen kilpailukiertueen logistiikkaa, kertoo Keski-Korpi tien päällä vietetyistä viikoista.
Kansainvälisiin sarjoihin pääseminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Drift Mastersissa sarjan kymmenen parasta kuljettajaa saavat automaattisesti paikan seuraavalle kaudelle, mutta muut paikat täytetään hakemusten perusteella. Pelkkä ajotaito ei yksin riitä, sillä kriteereissä painavat myös tiimin näkyvyys mm. erilaisilla sosiaalisen median alustoilla.
Villikortti-järjestelmä mahdollistaa myös muille kuskeille osallistumisen yksittäisiin kilpailuihin, mutta kilpailu paikoista on todella kovaa. Suomessa lajin suosio näkyy jo siinä, etteivät kaikki halukkaat mahdu mukaan kilpailuihin. Esimerkiksi Pro2-luokkaan haki kuluvalla kaudella kymmeniä kuljettajia enemmän kuin radalle voitiin ottaa.
Drifting-tiimi toimii kuin mediatalo
Monelle viihdyttävään lajiin vasta tutustuvalle yllätyksenä tulee myös se, kuinka suuri osa työstä tapahtuu radan ulkopuolella. Kilpailujen palkintorahat eivät riitä kattamaan lähellekään toiminnan kustannuksia: yhden kilpailuviikonlopun pelkät rengaskulut voivat nousta jopa 7000 euroon.
Siksi Keski-Korpi Motorsport rakentaa toimintaansa vahvasti yhteistyökumppanuuksien, fanituotemyynnin ja laadukkaan sisällöntuotannon ympärille.
– Nykyään tämä on vähän kuin markkinointitoimisto pyörien päällä, Keski-Korpi kuvailee.
Tiimin YouTube-sisällöt keräävät miljoonia katselukertoja lajista kiinnostuneilta ympäri maailman, ja juuri sosiaalinen media on ollut yksi driftingin kasvun suurimmista moottoreista. Alkuvuosina videoissa panostettiin erityisesti näyttävään visuaalisuuteen, mutta nykyään tärkeimmäksi on noussut aitous. Katsojat haluavat nähdä myös kulissien taakse – tiimin edesottamukset kisoissa ja kisojen ulkopuolella onnistumisineen ja mokineen, ovat kaikessa kirjavuudessaan sisältöä, joka seuraajia kiinnostaa.
Keski-Korven mukaan juuri samaistuttavuus tekee sisällöstä toimivaa. Drifting ei näyttäydy katsojille etäisenä tehdastiimien maailmana, vaan lajina, jossa rakentaminen, kilpaileminen ja haasteiden selättäminen tapahtuvat usein aidon maanläheisesti rentojen persoonien kautta.
Tavoite mestaruudessa
Drifting on noussut Suomessa valtavaan suosioon, ja Keski-Korven mukaan harrastajamäärät kasvavat edelleen jatkuvasti. Sosiaalinen media, kuten YouTube sekä itse näyttävä kilpailumuoto, ovat tehneet lajista helposti lähestyttävän myös uusille yleisöille.
Keski-Korven omat tavoitteet ovat korkealla. Lyhyellä aikavälillä tavoitteena on sijoittua kansainvälisessä sarjassa kolmen parhaan joukkoon, ja pidemmällä tähtäimellä haaveena on tietysti mestaruus. Ja sinä päivänä, kun ajohommat eivät mestarille enää maistu, toivoo Keski-Korpi työn jatkuvan lajin parissa oman, entistä suuremman kisatiimin ohjaksissa.
Seinäjoen Kärkkäisen parkkipaikalla voi nähdä, että tavoitetta kohti ollaan kaasu pohjassa jo matkalla. Ohikulkijat pysähtyvät ihailemaan kalustoa, lapset osoittelevat kilpa-autoa silmät suurina ja aikuiset kyselevät uteliaina driftingistä. Vaikka laji on lähtöisin kaukaa japanilaisilta vuoristoteiltä, tuntuu se löytäneen myös täältä pohjolasta vakuuttavan vahvan kodin.
