Retkeily 2.0

Retkeilyssä on vuosien varrella tapahtunut hiljainen, mutta odotettu murros. Se ei näy välttämättä otsikoissa, mutta se näkyy poluilla, rannoilla ja parkkipaikkojen reunamilla: yhä useampi suuntaa luontoon tavoilla, jotka poikkeavat perinteisestä ’rinkka selkään ja pitkospuille peräkanaa’ -retkeilystä.

Moni meistä viihtyy ja lataa akkujaan luonnon helmassa, mutta yön yli retkiltä meidät pitää poissa mielikuvat hitaista ja pitkistä patikoinneista, jotta vihdoin pääsisit mukaviin maisemiin ja omaan rauhaan. Juuri näistä lähtökohdista on retkeilyyn syntynyt uusia ulottuvuuksia – eikä edes välttämättä kokonaan uusia retkeilymuotoja, vaan kenties hyvinkin klassisia, mutta joista hurjasti kehittyneet varusteet sekä tekniset ratkaisut ovat tehneet taas houkuttelevia aivan uudella tapaa. Ja muutamiin näistä uusvanhoista, takuulla hauskoista ja elämyksellisistä tavoista suunnata luonnosta nauttimaan, luomme nyt silmäyksen!

Tukikohtana oma auto

Retkeily omalla autolla on ollut vuosikymmeniä suomalaisille tuttu tapa nauttia luontoelämyksistä. Aikoinaan hyvinkin suosittu retkeilymuoto hiipui vuosikymmeniksi, kunnes se alkoi taas nostaa suosiotaan uudelleen. Uudessa tulemisessa ovat avittaneet yksinkertaisempaa vapaa-ajanviettoa tukevat trendit sekä totta kai monipuolisempien retkivarusteiden kehittyminen itse autoonkin liittyen.

Se perinteinen ”teltta, eväät ja muutamat polttopuut takakonttiin” -tyyli on edelleen se tutuin tapa retkille oman auton kera suunnata. Vaan entäpä, jos teltta kulkisi jatkuvasti avausta vaille valmiina auton katolla? Kattoteltoissa onkin rutkasti plussia: ne napsahtavat auki muutamassa minuutissa ja alusta on aina mukavan tasainen ja kuiva. Omissa korkeuksissa nukkuessasi olet myös etäämpänä esimerkiksi ötököistä, ja miksei plussapuoliin voisi laskea myös maisemat, jotka avautuvat ympärille paremmin kuin maan tasolla majoittuessa. Ylimääräistä tilaa et myöskään autosi ympäriltä juuri tarvitse, kun leirisi kasvaa lähinnä vain ylöspäin.

Mutta vallan mainiosti retki voi edelleen rakentua sen tutun auton viereen pystytetyn teltan ympärille – tämän päivän teltat ovat vaivattomia kasata ja edestakaisin liikkuminen teltasta ulos ja sisään sujuu astetta sukkelammin vrs katolle telttaan kipuaminen. Oleellista luontoelämyksissä ei tietystikään ole se, minkälaisten majoitusratkaisujen kanssa retkeilee, vaan se, että retkelle tulee ylipäätään lähdettyä.

Mutta ei ne autoretkeilyn mahdollisuudet tähän lopu – kun unohdetaan teltta kokonaan ja käännetään katse siihen omaan kulkupeliin, avautuukin jälleen täysin uusi maailma…

Yksi kiinnostavimmista kehityssuunnista on henkilöautojen muuntautuminen varsin toimiviksi retkivankkureiksi. Sähköautot, erityisesti Tesla-mallit, ovat vieneet autossa nukkumisen uusiin sfääreihin. Niissä niin sanottu “Camp Mode” pitää sisätilan lämpimänä tai viileänä koko yön, kunhan akuissa on riittävästi virtaa. Istuimet saa kaadettua tasaiseksi nukkumatilaksi, ja auton oma ilmanvaihto huolehtii ilman kiertämisestä – uni maistuu tasaisessa lämpötilassa ilman liiallista sisäpinnoille kertyvää kosteutta. Yöpymisessä ei todellakaan enää puhuta tinkimisestä mistään olennaisesta, vaan se on yllättävänkin miellyttävä kokemus keskellä luontoa, varsinkin perinteistä telttailua jännittävälle ensikertalaiselle.

Autoretkeilyn uusi tuleminen näkyy myös ns. puskaparkeissa ympäri Suomen: on suorastaan trendikästä rakentaa omasta farmari- tai pakettiautosta retkikäyttöön soveltuva kulkupeli. Autoissa näkee todella hienosti pienen tilan hyödyntäviä ratkaisuja, jotka kätkevät sisäänsä vaikkapa keittimen, vesisäiliön ja säilytystilan. Tai sängyn, joka taittuu päiväsaikaan sohvaksi tai kokonaan pois muun tavaran tieltä. Ilmanvaihto voidaan toteuttaa yksinkertaisimmillaan auton hieman auki olevaan ikkunaan laitettavalla mallikohtaisella ritilällä tai sateettomilla keleillä jopa hyönteisverkolla. Autosta tulee näin monikäyttöinen tukikohta pidemmillekin retkille, jossa voi kokata, nukkua ja oleskella sateenkin yllättäessä. Useimmiten toimivat ratkaisut ei ole kiinni isosta budjetista, vaan mielikuvituksesta ja näppäristä käsistä.

Autoretkeily mahdollistaa myös täysin oman maun mukaan räätälöidyn rytmin matkantekoon ja leiriytymiseen. Koska leirivarustus kulkee jatkuvasti mukana, ei matkasuunnitelmien tarvitse olla kiveen hakattuja. Jos oma lempispotti järvenrannassa ei tarjoakaan riittävästi omaa rauhaa, voi jatkaa kohti seuraavaa potentiaalista leiripaikkaa. Taikka jos maisema matkan varrella miellyttää, niin ei muuta kuin jalkaa jarrulle ja leiri on pian valmis ilman sen suurempaa säätöä. Vapaus mennä ja tulla, on tämän retkeilymuodon yksi suurimmista vahvuuksista, joka koukuttaa tehokkaasti rennosti retkeilyyn suhtautuvan mielen.

Monet kokevat autossa yöpymisen myös mahdollistavan kauden jatkamisen joustavammin. Kevään koleus tai syksyn kosteus eivät ole autossa nukkuessa haaste samalla tavalla kuin perinteisessä telttailussa ilman riittävän laadukkaita varusteita. Auton tarjoama suoja, helposti saatavilla oleva lisälämmitys ja huolettomasti mukana kulkevat muonavarastot tekevät retkestä mukavaa vielä silloinkin, kun rinkkaan ei enää jaksaisi makuualustoista retkikeittimiin mahduttaa. Ja onnistuuhan se autoretkeily talvellakin – mutta vaatii jo hieman enemmän valmistautumiselta ja varusteilta.

Lopulta autoretkeilyn viehätys kiteytyy helppouteen ja vapauteen. Se on retkeilyä ilman mukana kulkevien asioiden tarkkaa karsimista: mukaan mahtuu enemmän mukavuutta yöpymiseen tuovia elementtejä, kuten vaikkapa se oma tyyny… ja toki mukaan lähtee aina turhaakin tilpehööriä, koska tilaa on. Mutta valintaa ei tarvitse luontoelämyksien ja viimeisen päälle mukavan leiriytymisen välillä – parhaimmillaan saa molemmat samaan pakettiin.

Pidemmille retkille vesiteitse

Uusia luontokokemuksia on takuulla tarjolla, kun kulkuneuvon retkille vaihtaa kajakkiin tai sup-lautaan. Kun maisema vaihtuu vesiteitse meloen, ympäröivän luonnon kokee täysin uudella ja äärimmäisen rikkaalla tavalla.

Melonta ja suppailu ovat monelle tuttuja mökkiaktiviteetteja, mutta myös mainiosti soveltuvia välineitä yön tai useammankin mittaisten retkien taittamiseen. Mukaan mahtuu vain olennaisin, mutta kun tavarat ovat pakattu ja mela ensimmäisen kerran veden pinnan rikkoo, on suunta kohti seikkailuja vailla vertaa. Päivä rakentuu kiireettömän etenemisen ympärille, jutustelu onnistuu vaivatta kanssamelojien kanssa, vaikka veden upeaa äänimaisemaa mielellään toisinaan ihan hiljaa kuunteleekin. Tauot syntyvät luonnostaan – kivan spotin osuessa kohdalle rantaan noustaan jaloittelemaan, keitetään kenties kahvit… ja matka jatkuu taas.

Kajakki kantaa mukanaan varusteita yllättävän paljon, ja siksi se sopii mainiosti pidempiinkin retkiin. SUP-laudallakin retkeily onnistuu: vesitiiviit laukut ja pussit kulkevat kumilenkeillä kiinnitettyinä laudan päällä ja laudan keveys mahdollistaa pienet siirtymät jopa lautaa maitse kantaen. Suppaillen teet lyhyempiä ja kevyempiä retkiä ongelmitta, kunhan reitit ja varusteet on mietitty fiksusti.

Vesillä retkeily muuttaa myös varusteiden logistiikkaa. Kaiken pitää mahtua tiiviisti pakattuna mukaan ja kestää kastumista. Varusteet kuivana pitävät pussit ja laukut eivät siis ole valinnaisia, vaan välttämättömiä perustarvikkeita. Kun tila on joka tapauksessa hyvin rajallinen, huomaa retkeilijä karsivansa kaiken turhan matkasta – mukaan otetaan vain se, jolle varmasti on käyttöä reissussa. Ja palkitsevaa on huomata, miten vähällä luonnonhelmassa pärjää!

Vesillä liikkuessa turvallisuuden on oltava kaiken keskiössä. Tuuli, muut vesilläliikkujat, aallot, nopeasti vaihtuvat sääolot jne. vaikuttavat suuresti etenemiseen turvallisesti. Reitin pituuden tai vaativuuden suhteen ei kannata ahnehtia, vaan omat taidot ja kunto huomioiden on hyvä aloittaa maltillisista etapeista. Ja katsastaa etukäteen mahdollisia rantautumispaikkoja esimerkiksi sään yllättäessä. On sanomattakin selvää, että kokemattomampi meloja ei lähde vesille yksin, vaan ensimmäisillä retkillä on syytä olla harjaantuneempaa melojaa matkassa mukana.

Pyörällä pidemmälle kuin uskalsit haaveilla

Pyöräretkeily imaisee mukaansa vaivihkaa, mutta varmasti. Ensin suunnittelet lyhyen yön yli -reissun, jonka jälkeen huomaat suunnittelevasi jo seuraavaa, ennen kuin edellinen on ennättänyt hädin tuskin päättyä.

Pyörään mahtuu mukaan yllättävän paljon varustetta, joten retkiä voi helposti suunnitella juuri niin pitkiksi kuin intoa ja aikaa riittää. Fillarin pakkaaminen on oma taiteenlajinsa, jotta kaikki välttämätön varmasti saadaan kivuttomasti mukaan mahtumaan.

Otetaan esimerkki ns. bikepackingistä, jossa tarpeelliset tavarat voidaan jakaa eri laukkuihin vaikkapa seuraavasti:

• Satulalaukku:

  10–15 L → vaatteet, makuupussi

• Runkolaukku:

  3–6 L → raskaat tavarat (työkalut, ruoka)

• Ohjaustankolaukku:

  10–15 L → teltta tai makuualusta

• Lisälaukut:

  pikkutarvikkeet, vesipullot

Tilavuutta kokonaisuudelle kertyy noin 30–50 litraa, mutta koska painoa ei tarvitse selässä kantaa, se tuntuu yllättävänkin kevyeltä. Pyörä kantaa painon ja kun se jakaantuu tasapainoisesti ja pysyy jämäkästi paikoillaan, on matkanteko mukavaa.

Miten varusteet kannattaa pakata?

Pakkaaminen ei ole vain fiksua tilankäyttöä, vaan se vaikuttaa merkittävästi ajettavuuteen ja hallittavuuteen erityisesti yllättävissä tilanteissa.

Painopiste ratkaisee:

• Raskaat tavarat alas ja keskelle (runkoon)

• Kevyet ja tilaa vievät ylös (ohjaustanko, satula)

Tasapainon kannalta kuorman tulisi jakaantua tasaisesti molemmin puolin pyörää. Näin se on helpompi ajaa myös teknisemmässä maastossa, joihin esimerkiksi gravel-pyörällä reissatessa tulee piipahdettua uusia maisemia ja kiinnostavia reittejä metsästäessä.

Pakkauslogiikka:

• Päivän aikana tarvittavat helposti saataville

• Yöpymisvarusteet syvemmälle pakettiin

• Kaikki säänkestävään pakettiin (kuivapussit tai vedenpitävät laukut)

Hyvin pakattu pyörä kantaa laukut vaivattomasti ja ajaminen on kevyttä ja kivaa. Huonosti pakattu vastaavasti tuntuu tuskallisen huojuvalta, raskaalta ja alkaa pidemmillä pätkillä raastamaan kuskin hermoja.

Mitä kaikkea mukaan mahtuu?

Kun pakkaaminen on tehty ajatuksella, mukana kulkee kaikki oleellinen – ja kenties vähän extra-mukavuuttakin.

Ydinsetti:

• Kevyt teltta / bivy / riippumatto

• Kompakti makuupussi + ilmatäytteinen alusta

• Retkikeitin + minimikeittiö

• 1–3 päivän ruoat

Ajovarustus:

• Pyöräilyvaatteet + varakerros

• Sade- ja tuulisuoja

• Kengät, jotka toimivat myös leirissä

Matkalla sattuu ja tapahtuu, joten myös pieniin korjaus- ja huoltopuuhiin on syytä varautua, ettei matka katkea yksinkertaisiin murheisiin. Reissussa mukana kulkeviin välttämättömiin tarvikkeisiin voidaan laskea ainakin monitoimityökalu, varaosat (sisäkumit, minipumppu, ketjulukko), valot ja varavirta.

Yhtä kaikki, pyöräretkeily on kaukana ”selviytymistaistelusta” niin matkanteon kuin leiriytymisenkin suhteen. Päinvastoin, toimivalla ja huolletulla kalustolla kera asianmukaisin pakkausvarustein, se on yksi upeimmista retkeilymuodoista mitä kuvitella saattaa.

Mikä itse asiassa tekee pyöräretkeilystä elämyksellistä?

Tavarat fillarin kyytiin vai rinkka selkään ja samoilemaan? Me valitsisimme kumpaisenkin, mutta tässä muutama liputus pyöräilyn puolesta:

1. Rytmi on täydellinen, maisema vaihtuu

Kävellen maisema matelee. Autolla se vilahtaa silmänräpäyksessä ohi. Pyörällä se tuntuu olevan koettavissa juuri sopivassa tahdissa – ehdit nähdä, kuulla, haistaa, tuntea – ja pysähtyä.

2. Kantamisen riesa katoaa, retkeilyn riemu jää

Rinkan kanssa tunnet jokaisen kilon konkreettisesti jokaisella askeleella. Pyöräillessäkin paino toki tuntuu, mutta ei suoraan kehossa.

3. Vapautta teillä ja tiettömillä taipaleilla

Päivässä voit helposti kulkea 50–150 km, vaikka et mikään huippukuntoilija olisikaan. Kalustosta hieman riippuen voit yhdistää reissuusi sorateitä, metsäpolkuja, pikkukyliä, rantoja… reittiä on turha suunnitella pilkuntarkasti etukäteen, koska pyörällä joustavuus matkan taittumisessa tai uusien maisemien ihmettelyssä on mitä mahtavinta. Mitä tahansa mielenkiintoista vastaan tuleekaan, pyörällä pääset helposti sitä tutkimaan.

Ja kun päivä alkaa vihdoin olla paketissa auringon laskiessa tai lihasten ilmoittaessa kilometrien tulleen siltä päivältä täyteen, tuntuu leirin pystyttäminen uskomattoman nautinnolliselta. Illanvietot ja yöpymiset ulkosalla eivät ole vain pakollisia taukoja, vaan olennainen osa elämyksellistä reissua. Keitin porisee ja jutustelu matkakaverin kanssa maistuu. Iltauinti päivän kruunaa, ja voi veljet ja sielun siskot, miten mahtavalta sen jälkeen makuupussiin syleilyyn on sukeltaa.

Jos pienikin uteliaisuus heräsi, mitä polkien on Suomen uskomattoman upeissa puitteissa koettavissa, niin tee itsellesi palvelus ja raivaa itsellesi kesällä aikaa pienelle testiretkelle luonnonhelmaan. Kauniilla keleillä varusteiltakaan ei vielä vaadita liikoja, mutta kokemus on takuulla ikimuistoinen. Ja pian et tiedä mitään tärkeämpää, kuin että kalenterista löytyy merkintä seuraavalle seikkailulle.

Paluu perusasioiden äärelle

Arjessa kohtaamamme ärsykkeiden tulva eri aisteille, valtavaksi paisunut ruutuaika ja suorittamisen paineet näkyvät nyt myös siinä, miten ihmiset haluavat viettää vapaa-aikaansa. Vastapainoksi haetaan jotain yksinkertaista, konkreettista ja helposti saavutettavaa: iltaa nuotion äärellä, yötä autossa tai spontaania retkeä metsän siimekseen ilman tarkkaa suunnitelmaa tai aikataulua. Retkeilyn uusi suosio ei ponnista vain luonnon kokemisesta, vaan tunteesta, että kaiken ei tarvitse olla äärimmäisen tarkasti optimoitua ja ennustettavaa. Juuri siksi retkeily monipuolisesti eri muodoissaan ovat nousseet uudelleen pinnalle. Esittelemämme tavat ja lukuisat muut retkeilymuodot tarjoavat matalan kynnyksen tavan irrottautua arjesta ilman perusteellista ja pitkää valmistelua, kalliita hankintoja tai erätaitojen sitkeää treenaamista.

Samalla retkeilyn kulttuuri on muuttunut sallivammaksi. Enää emme ajattele, että retkeilyn tulisi tarkoittaa raskasta rinkkaa, karua erämaata ja useiden päivien vaellusta, ollakseen elämyksellistä ja palkitsevaa. Sosiaalinen media on paradoksaalisesti myös madaltanut kynnystä: ihmiset näkevät tavallisten autojen takakontteihin rakennettuja nukkumapaikkoja, lähiluontoon tehtyjä fillarireissuja ja yhden yön melontaseikkailuja saaristoon, jotka näyttävät mahdollisilta kenelle tahansa. Uusien retkeilytapojen suurin merkitys meille lienee se, että ne tekevät luonnosta jälleen helposti lähestyttävän aikana, jolloin moni kaipaa elämäänsä enemmän yksinkertaisuutta ja hidastamista – sekavan maailman kohinan hetkeksi pois sulkemista.