Vegvisir: Voimariimuin koristeltu laiva odottaa poukamassa. Aurinko on värjännyt merenpinnan oranssiksi. Ilmassa tuoksuu hiki ja terva, meri-ilman kostuttamissa nahkaleileissä virtaa olut. Kylänkoruseppä on jälleen hikoillut pimeässä pajassaan, ja kun äänekäs joukko viikinkisotureita nousee laivaan, seppä ojentaa sotureille Vegvisirin, riimukompassin.“Jos tähdet ja kalavirrat johtavat teidät harhaan, Vegvisir ohjaateidät läpi myrksyjen ja loukkojen. Se tuntee määränpäänne, vaikka vaeltaisitte sumun keskellä”, hän sanoo.
Vegvisir: Ett fartyg däckt i motorsegel väntar i viken. Solen har färgat havets yta orange. Luften luktar svett och tjära, öl flödar i skinnjackor fuktade av havsluften. Byjuveleraren har svettats igen i sin mörka verkstad, och när en högljudd grupp vikingakrigare går ombord på fartyget, räcker smeden krigarna Vegvisir, en runkompass. "Om stjärnorna och fiskströmmarna leder dig vilse, kommer Vegvisir att vägleda dig. genom gifter och fallgropar. Den vet din destination, även om du går mitt i en dimma, säger han.
