Matkakirja uhanalaisen suurpedon reviireille kertoo niin susista kuin susivihastakin.
Susikeskustelussa tunteet käyvät kuumina, vaikka äärimmäisen uhanalaisia hukkia on maassamme vain noin kaksisataa. Suojelijoita ja kanta-arviota tekeviä tutkijoita on jopa uhkailtu.
Millaista suomalaisilla susireviireillä todellisuudessa on? Onko susien keskelle meneminen vaarallista? Mitä tapahtuu, jos pistää rinkan selkään ja suuntaa reviirin ytimeen?
Kirja vie lukijan maastoon ottamaan tilanteesta selvää. Mia Takula laittaa itsensä likoon tietokirjallisuudelle poikkeuksellisella tavalla: hän viettää 150 yötä teltassa kaikkina vuodenaikoina ja liikkuu jalkaisin tai hiihtäen kuudella susialueella saaristosta Venäjän rajalle asti.
Susiin liittyvien havaintojen lisäksi Takula huomaa, että rauhallisilla susireviireillä viihtyvät muutkin villieläimet. Ilves mouruaa kiima-aikaan, saukko laskee uomaa pää edellä ja ahma jättää jälkensä lumeen. Töyhtötiaiset tekevät tupatarkastuksen, sillä sammalmatolla ei yleensä näe telttoja. Myös Suomen luonnon nykytila tulee iholle avohakkuineen, turvesoineen ja pirstaleisine suojelualueineen.
Takulalla oli lapsena päässään isoisän metsästämästä sudesta tehty hattu. Hän pelkäsi susia ja tarkisti sängynalusen ja vaatehuoneen petojen varalta nukkumaan mennessään. Nyt Takula kuuntelee susien ulvontaa sysimustassa yössä kotoisasti luonnossa teltassa maatessaan ja kokee susireviirit maamme turvallisimmiksi paikoiksi.
Teoksessa on myös näyttävä kuvitus niin susien kuin muunkin luonnon osalta.
Mia Takula on tietokirjailija, käsikirjoittaja ja dokumentaristi. Hän tuli jo nuorena tunnetuksi ”kettutyttönä” vapautettuaan vuonna 1995 kettuja turkistarhoilta. Takula on perustanut maamme ensimmäisen eläin-oikeuksia ajavan järjestön.
Bok på finska
