Lämminvesivaraajat

Lämminvesilaitteistossa olevan veden lämpötilan on Suomessa oltava vähintään 55 celsiusastetta ja korkeintaan 65 celsiusastetta, ja lämmintä vettä on saatava kalusteesta 20 sekunnin kuluessa (ympäristöministeriön asetus 1047/2017, 6 §). Alaraja ei ole makuasia: viileämmässä vedessä legionellabakteeri pääsee lisääntymään, joten termostaatin laskeminen sen alle ei ole säästökeino. Motiva suosittaa kodin käyttöveden lämpötilaksi 55–60 astetta, koska yli 60 asteessa säiliö alkaa hukata lämpöä turhaan.

Litramäärä ei kerro koko totuutta lämpimän veden riittävyydestä. Kun 55–65-asteista varaajavettä sekoitetaan hanassa noin 40-asteiseksi käyttövedeksi, käyttökelpoista lämmintä vettä riittää noin 1,5–2 kertaa säiliön tilavuuden verran — 100 litran varaajasta saat siis selvästi yli sata litraa suihkuvettä.

Valinta helpottuu, kun teet sen tässä järjestyksessä: käyttökohde → tilavuus → asennussuunta → tekniikka. Kaksi ensimmäistä ratkaisevat, riittääkö vesi ja mahtuuko laite paikalleen. Kaksi jälkimmäistä ratkaisevat, kuinka kauan varaaja kestää ja sopiiko se käyttötarkoitukseesi ylipäätään.

Suomalainen käyttää vettä keskimäärin noin 120 litraa vuorokaudessa, ja siitä noin 35 prosenttia on lämmintä vettä eli noin 40 litraa henkilöä kohti (Motivan ja Työtehoseuran mittaukset noin 900 kotitaloudessa). Tästä saa mitoituksen lähtökohdan, jota kannattaa tarkentaa oman käytön mukaan:

Yleisin virhe ei ole liian pieni vaan liian iso varaaja. Ylimitoitettu säiliö maksaa lämpöhäviönä ympäri vuoden vedestä, jota et koskaan käytä, joten mitoita todellisen käytön mukaan äläkä varmuuden vuoksi. Jos lämmin vesi loppuu nykyään kesken vasta silloin, kun vieraita on talossa, kokoluokan nostaminen yhdellä askeleella riittää yleensä hyvin.

Asennussuunta valitaan tilan eikä tehon perusteella: pysty- ja vaakamalli lämmittävät veden täsmälleen samalla tavalla. Vaakamalli mahtuu matalaan tilaan, esimerkiksi pesuhuoneen tai saunan katonrajaan, ja pystymalli syvään kaappiin tai nurkkaan. Seinämalli säästää lattiapinta-alaa, mutta täyden varaajan paino kohdistuu seinään, joten isot litramäärät ovat käytännössä lattiamalleja.

Mittaa paikka ennen tilausta myös kulkureitin kohdalta. Täysi 300 litran varaaja painaa yli 300 kiloa, joten tarkista lattian tai seinän kantavuus, eikä kapea oviaukko tai matala kellarinportaikko jousta — tämä on tavallisin syy siihen, että muuten oikea malli ei mene paikalleen.

Vastusteho ilmoitetaan kilowatteina, ja se ratkaisee, kuinka nopeasti säiliö palautuu käytön jälkeen. Kodin varaajissa teho on tavallisesti 1,5–3 kW. Suuruusluokan saa laskemalla: 200 litran vesimäärän lämmittäminen noin 50 astetta vaatii noin 12 kilowattituntia energiaa, eli 3 kilowatin vastuksella noin neljä tuntia. Täyden säiliön lämmittäminen kylmästä kestää siis tunteja, ei minuutteja.

Teho näkyy myös sähkökytkennässä. Nyrkkisääntö sulakkeen mitoitukseen on, että 2 kilowatin vastus tarvitsee noin 10 ampeerin ja 3 kilowatin vastus noin 16 ampeerin sulakkeen; pienet mallit kytketään yleensä yksivaiheisesti 230 voltilla ja isoimmat kaksivaiheisesti 400 voltilla. Jos keskuksen sulakkeet ovat tiukoilla, tarkista tehovaatimus sähköasentajan kanssa ennen tilausta.

Siksi teho ei korvaa tilavuutta. Jos lämmin vesi ehtyy toistuvasti samana iltana, vika on lähes aina litroissa eikä wateissa — isompi teho vain nopeuttaa palautumista seuraavaan käyttöön.

Säiliö on tavallisesti joko emaloitua terästä tai ruostumatonta terästä, ja materiaali ratkaisee, miten varaaja kestää korroosiota. Emaloidussa säiliössä on uhrautuva magnesiumanodi, joka kuluu käytössä ja on tarkoitettu vaihdettavaksi: se on halpa osa, joka pidentää säiliön ikää merkittävästi. Ruostumaton säiliö on yleinen pienissä minivaraajissa.

Kovan veden alueella kalkki kerääntyy vastukseen ja anodi kuluu nopeammin. Jos vesi on kovaa, lyhennä huoltoväliä — se on selvästi halvempaa kuin säiliön vaihtaminen.

Paineellinen varaaja liitetään vesijohtoverkon paineeseen ja siihen kuuluu varoventtiili, kun taas paineeton eli avoin pienvaraaja vaatii oman, sille tarkoitetun hanan. Tämä on pienten varaajien tyypillisin ostovirhe: paineettomaan malliin ei voi kytkeä tavallista sekoittajaa.

Kodin ja mökin normaalit 50–300 litran varaajat ovat paineellisia, joten asia koskee käytännössä vain aivan pienintä kokoluokkaa. Tarkista se silti tuotetiedoista ennen tilausta.

Tavallinen lämminvesivaraaja lämmittää käyttöveden suoraan sähkövastuksella, kun taas kierukalla varustettu malli voi ottaa lämmön myös muusta lähteestä, esimerkiksi aurinkokeräimestä. Hybridivaraaja yhdistää kaksi lämmönlähdettä, ja puskurivaraaja on eri tuote: se varastoi talon lämmitysjärjestelmän vettä, ei käyttövettä.

Ero kannattaa tehdä ennen kuin katsoo litroja, koska väärä tyyppi on kalliimpi virhe kuin väärä koko. Käyttöveden lämmitykseen valitset tämän sivun varaajan; lämmitysjärjestelmää varten katso hybridivaraajat ja puskurivaraajat.

Sähkövaraajan energialuokka kuvaa vedenlämmityksen energiatehokkuutta tietyllä kulutusprofiililla (esimerkiksi M, L tai XL), ei lämmitystehoa. Siihen vaikuttaa eniten säiliön lämpöhäviö eli se, kuinka paljon sähköä kuluu veden lämpimänä pitämiseen silloin, kun kukaan ei käytä vettä. Pelkän varaajasäiliön (ilman omaa lämmitysvastusta) luokka perustuu suoraan lämpöhäviöön.

Ero näkyy sitä selvemmin, mitä isompi säiliö on ja mitä kylmemmässä tilassa se seisoo. Lämmittämättömässä kellarissa tai kalliissa eteistilassa eristyksen laatu ratkaisee enemmän kuin lämpimässä kodinhoitohuoneessa.

Hintaluokat erottuvat tässä kategoriassa ennen kaikkea koon ja erikoismallien mukaan, eivät lämmitystavan. Kaikki lämmittävät veden samalla periaatteella — kalliimpi varaaja ei tee kuumempaa vettä vaan enemmän litroja, paremman eristyksen tai erikoisratkaisun.

Perusluokka — yksi vesipiste. Edullisimmassa päässä ovat minivaraajat: muutamasta litrasta parikymmeneen litraan, pienin teho ja kompakti säiliö. Tämän luokan ankkurimerkki on Hottia, ja kokoluokka riittää käsienpesupisteeseen, tiskin alle tai autotalliin.

Keskiluokka — kodin ja mökin perusvaraaja. Noin 50–150 litran varaajat, sekä pysty- että vaaka-asennukseen ja seinälle tai lattialle. Täällä valinnanvara on suurin, ja tästä kokoluokasta löytyy varaaja useimpiin 1–4 hengen talouksiin. Ankkurimerkit: Ariston ja OSO.

Huippuluokka — perheen isot ja erikoismallit. Yli 200 litran lattiamallit, saunan yhteyteen mitoitetut varaajat ja aurinkokierukalla varustetut mallit. Ankkurimerkit: Jäspi ja Haato.

Halvin varaaja ei silti ole edullisin, jos se on väärän kokoinen: liian pieni loppuu kesken päivittäin ja liian iso maksaa lämpöhäviönä koko käyttöikänsä ajan.

Lämminvesivaraaja on oikea ratkaisu silloin, kun lämmin käyttövesi tehdään sähköllä eikä talossa ole erillistä lämmitysjärjestelmää sitä varten. Parhaan hyödyn siitä saa sähkölämmitteinen koti, jossa suihkuja on useita peräkkäin, sekä mökki tai vapaa-ajan asunto, jossa lämmin vesi pitää tehdä paikan päällä. Yhtä vesipistettä varten riittää minivaraaja, ja saunan tai pesuhuoneen matalaan tilaan on omat vaakamallinsa.

Rajat kannattaa tietää etukäteen:

Valikoiman viisi näkyvintä merkkiä eroavat toisistaan lähinnä siinä, mihin kokoluokkaan ja käyttökohteeseen kunkin mallisto painottuu.

Kun tiedät käyttökohteen, tarvittavat litrat ja asennussuunnan, valikoiman rajaa suodattimilla muutamaan sopivaan malliin nopeasti. Vaihtoon tarvittavat osat — uppovastus, termostaatti, varoventtiiliryhmä ja tyhjennyssarja — löytyvät lämminvesivaraajien tarvikkeista ja varaosista. Lämmitysjärjestelmän varaajat ovat omissa osastoissaan (hybridivaraajat, puskurivaraajat), ja koko valikoiman näet varaajat-osastolta.